jossain on tänään jo kevät
ja jotkut naiset jotka tekevät raskaita töitä
nauravat äänekkäämmin kuin eilen
ja lakkaavat kyntensä keväisin sävyin
vielä ei voi lähteä ulos paljain säärin
mutta aina voi ripustaa korviin suuret
kultarenkaat
ja ravistella hiukset auki
vielä ei manteli kuki
mutta mitä siitä
sillä nämä naiset kulkevat sitruslehtojen läpi
kohti musiikkia ja värivaloja
heidän hehkunsa on kirkkaampi kuin kaikkien
unikkoniittyjen
ja kun heidän rannerenkaansa kilisevät
te kuulette paratiisilintujen laulun
vaikka vielä ei ole edes maaliskuu
tästä tulee kaunis kevät
(Elina Yrjölä)
Seesteinen, selkeä
harmoninen tila.
Ei mitään ylimääräistä.
(tai jotain sentään kuitenkin)
Tila,
jossa silmä ja mieli lepää,
ja
rentoutuu.
Haaveilen.
Ei kaikki sentään pelkkää haaveilua ole ollut.
Olen roudannut eteisen vaatevuorien
ja harrastusvälineviidakon läpi tieni
ulos
ja
kuljettanut
monta autolastillista tavaraa
kierrätyskeskukseen.
Tätä olen harrastanut jo vuosia,
mutta
kun ei tunnu loppuvan tuo kuljetettava.
Mitä ihminen voi muuta,
kun
jatkaa.
Kaikesta huolimatta.
Siinä samalla eletään.
Tässä hetkessä.
Huokaillaan rojukasoja
ja loputonta siivoamista.
Kuitenkin.
Ostetaan tulppaaneja.
Ja uskotaan illuusioon, että
tämän siivouksen jälkeen
meillä on aina tämän näköistä. ;)
Riittäköön
tämä päivä
ja tämä hetki
tällaisenaan.
Huomisesta tai ensi viikosta en tiedä
muuta kun merkinnät kalenterissa.
"Ajattele teepannua.
Vaikka se on kaulaansa myöten kuumassa nesteessä,
niin ei kun viheltää vaan"
